Sofi juoksi metsässä rottiskaverinsa Nellan kanssa ja pamautti jalkansa johonkin. Ensin se huusi ja roikotti koipeansa sen näköisenä, että nyt sieltä on mennyt vähän enemmänkin korjaukseen. Onni onnettomuudessa, reiden pinnalta oli lähtenyt nahkaa, eikä ollut edes syvää haavaa. Kurjia kuitenkin nuo, kun karva tuppaa kasvamaan niin pirun hitaasti. Juuri ehdin iloita, että kyljessä olleeseen haavaan oli karva kasvanut lähes kokonaan - ja se taas sattui jo heinäkuun lopulla! Ajattelin, että Seinäjoen näyttelyyn voi viedä koiran joka ei näytä niin arpiselta  - toisin kävi! Eipä voi muuta kun iloita pintanaarmusta, kun jalka olisi voinut mennä paljon pahempaan kuntoon!